Mene itseesi "HC-fani"

Lueskelin tuossa Pakkotoisto.comin Helsinki Fight Night-ketjua ja koin Ahaa!-elämyksen: Suomalaisella urheilulla ei ole toivoa. Pitkään olen ollut sitä mieltä, että suomalaisen vapaaottelun, ja muun urheilun, suurimmat ongelmat on rahan puute ja liian hyvät oltavat

Kaikki varmaan voivat allekirjoittaa sen, että huipulle päästäkseen urheilija tarvitsee rahaa. Treenaamisen pitää olla täyspäiväistä tai lähes täyspäiväistä, treenaaminen maksaa ja taustavoimatkin vaativat usein osansa. Liian hyvät oltavat taas tekevät sen, että harvalla on kiinnostusta loppupeleissä valita urheilijan epäväkaata ja kivistä uraa, kun valtio maksaa koulut ja työttömyyden.

Kuitenkin este menestykselle ei ole markkinatalouden, yhteiskunnan tai urheilijan. Syypää kaikkeen on fanit tai no "fanit." Alussa mainitsemaani keskustelua lukiessani törmäsin hassuun ilmiöön itseään "HC-faneiksi" kutsuvista kirjoittajista, jotka eivät kuitenkaan käy katsomassa kotimaisia iltoja tai edes seuraa niistä käytävää keskustelua ja kirjoittelua. Syy tähän kaikilla tuntui olevan sama: Liian heikko taso. Eli koska Takahikiän fight nightissä ei näe yhtä laadukasta ottelua kun UFC:sä, ei homma jaksa kiinnostaa.
Samaan aikaan kuitenkin valitellaan kun suomalaisia ei näy UFC:ssä. Tämä ei ole pelkästään vapaaottelun ongelma, katsokaa vaikka futiksen puolelta Veikkausliigaa. Ei sieläkään turhan paljoa loppupeleissä ole katsojia ja peliä haukutaan potkupalloksi. Fanikatsomot usein säälittävän pieniä, mutta sentään yritystä löytyy.

Nyt kysymys: Ketä helvettiä kiinnostaa valita urheilijan ura, jos rahaa ei saa mistään eikä ketään vittuakaan kiinnosta ennen kuin olet maailman paras? Maailmalla käsittääkseni joissain ö-divarin futispeleissäkin on katsojia ja sitä oman viidakkokylän urheilijaa tuetaan koko yhteisön voimin. Suomessa jos oman kaupungin liigajoukkoe pelaa huonon kauden, puolet "faneista" katoaa. Eivätkä tapahtumajärjestäjätkään pääse helpolla. 15e lippu on ihan liikaa, jos baarissa järjestetyssä illassa joutuu kuikuilemaan toisten päitten takaa.

Suomalainen urheilu kuolee 20v sisällä ja jäljelle jää vain kuntoilu. Ellei sitten tapahdu jotain ja "HC-fanit" muutu ihan oikeiksi faneiksi.

P.S: Tunnen piston sydämessäni, kun en ollut katsomassa Helsinki Fight Nightiä. Anteeksi.
PP.S: En mä futista seuraa, töitten puolesta paikalla olen ollut.

Tyhmien kysymysten satoa.

Eilen kiusasin twitter-kansaa tyhmillä kysymyksillä (#KysynTyhmiäPäivä). Kysymykset oli pääosin suunnattu vapaaotteluyhteisölle ja lähes kaikki kysymykset vähintäänkin sivusivat vapaaottelua. Tässä vähän satoa siitä mitä selvisi kysymällä tyhmiä.

-Kehätyttöjen tärkein ominaisuus on perse. Tai siis peppu

-RNC:tä ja etälamautinta ei kannata verrata, sillä ne toimii yhdessä paremmin. Sumut vielä päälle niin resepti on valmis.

-Mikko Rupponen on Solid Snakea kovempi jätkä. Lisäks Rujo on itseoikeutetusti legenda ja maamme tärkeimpiä vapaaottelupioneerejä.

-Kuparinen voitti tiukan väännön Häkkiradion nimestä. Taakse jäivät mm. FiMMA ja häkkivideo.

-Kill Armanin ja Duudson-Jukan väliltä on paha veikata voittajaa, mutta järjestävä taho löytyy jahka haluavat ottaa selvää.

-Kannabisnuuska ois varmaa aika hitti.

-Yks frendi on viel hengis.

Vaille vastausta jäi vielä esimerkiksi iäisyyskysymys "Kumpi on pahempi: Turku vai Tampere?"

Tuomarointia

Kun lähipiirissä on eri lajien tuomareita niin ajattelin kerätä kokoon hieman erilaisia tuomarivideoita kamppailu-urheilun maailmasta.

Aloitetaan parilla esimerkillä siitä miten käy jos ei kunnioita tuomaria.

Tapahtuma oli nimeltään Monday Night Raw vuodesta ei ole tietoa. Tapahtuman konseptina oli "tule paikalle ja imottaudu". Ottelijat siis saapuivat paikalle, pistivät nimen paperiin ja nousivat kehään. Ottelijat saattoivat olla  mitä tahansa taviksista linnakundien kautta kamppailu-urheilijoihin. Tuomaria piti, tai ainakin kannatti, silti kunnioittaa.

Tämä video on Briteistä. Sielläpäin kannattaa ainakin muistaa "+1" sääntö mikäli lähtee epäkunnioittamaan tuomaria nyrkkeilykehässä.

Joskus on vaikea tosin kunnioittaa sitä tuomaria. Katsokaa vaikka video Rogerio da Silvan ja Eric Venuttin kohtaamisesta vuodelta 1996.

Voisi kuvitella että tuomarointi olisi merkittävästi parantunut noista ajoista, mutta Cecil Peoples kertoo muuta...

Tuomarin kannattaa myös miettiä asemaansa. Vaikkakin Gilbert Yvel toimi ehdottoman väärin, niin ei Maununkaan asema managerina, promoottorina ja tuomarina ollut ihan optimi.

Hauska sinänsä että tuosta valitettavasta välikohtuksesta seurasi paljon hyvääkin: tuo oli alkusysäys vapaaotteluliiton perustamiselle.

Tuomarin kannattaa miettiä myös fyysistä asemaansa.

Joskus tuomarit joutuvat myös vähintäänkin hämmentäviin tilanteisiin.

Ennen loppukevennystä haluaisin selventää että itse kunnioitan suuresti tuomaritoimintaa urheilulajista riippumatta.

Loppuun viellä kunnianosoitus kehän vaativimmalle duunille.

After fight

"Voitte kumartaa ja syödä paskaa" "Simola veikö kissa kielen! voisit jatkossakin pitää turpasi kiinni" "Säälittävää sakkia"

Ihania nuo Amirkhanin naiset. Makwan siis voitti ja Simola hävis! End of story. Paikalla olleiden mukaan  matsi oli ollut hyvinkin varovainen ja Makwan oli lopulta voittanut pistein 2-0. Toisin sanoen liika uhoaminen ja sen tuomat paineet synnyttivät varovaisen matsin, johon tuskin kukaan oikeasti on tyytyväinen. Paitsi tietty Amirkhanin äärifanit. Alun sitaatit ovat siis heiltä alle kaksi tuntia kohuottelun jälkeen. 

  Kuka loppupeleissä voitti? Makwan tietenkin paperilla, mutta Simolan maskin riisuminen ja sympaattinen anteeksipyynnön tapainen toi kyllä sympatiapisteet hänelle. Mut joo, nyt voin hyvillä mielin toivottaa hyvää jatkoa molemmille. 

Tässä viellä Simolan ottelun jälkeiset sanomiset. Vähän eri kaveri, kuin mitä normaalisti totuttu näkemään ja kuulemaan.

Kuukauden kotimainen: Elokuu 2013

Käsittämättömän kesätauon loputtua alkavat kotimaiset urhot pikkuhiljaa palaamaan areenoille. Kotimaisen sesongin aloittavat Team East Frontin taistelijat Jani Ridasmaa ja Miikka Kauppinen retkellään Venäjälle 4. elokuuta. Tapahtumasyksyn taas aloittaa StandUpWar 4 Tampereella 24.8.

Outo-Matin valinta kuukauden mielenkiintoisimmaksi otteluksi on

Saku Heikkola vs. Antti Kästämä

 StandUpWar 4
 24.8  Hervannan vapaa-aika keskus, Tampere.

Isojen poikien kohtaamisia Suomessa ei nähdä liikaa, eika varsinkaan suomalaisten välisiä. StandUpWar tekee meille siis palveluksen tarjomalla tämän mielenkiintoisen kevyen raskaansarjan koitoksen. Mielenkiintoisen otteluparista mielestäni tekee se, että molemmilla on uran kannalta suuri tarve voittaa, mutta eri syistä. Kästämä on uraansa aloitteleva ottelija, jolle on maalailtu loistavaa tulevaisuuttaa ja tappio tekisi ruman merkin puhtaasti alkaneeseen uraan. Heikkola taas on recordiaan parempi ottelija, joka kaipaa voittoa todistaakseen sen yleisölle ja keittiöpsykologialla pähkäiltynä kenties myös itselleen. Toinen erinomainen asia tässä ottelussa on sen tuoma elo ylvääseen, mutta kuolemaisillaan olevaan kevyeen raskaaseensarjaan - ottelun ansiosta väistetään ainakin hetkellisesti raskaansarjan kohtalo ja annetaan lisää toivoa ja esimerkkiä muille ottelijoille.

SoMe voimaa!

Toimittaja Mesikämmen on mainiossa Puolueeton kulma -blogissaan lanseerannut kaksi Twitter-kamppanjaa suomalaisten vapaaottelijoiden puolesta. Ensimäisessa oli tarkoitus painostaa UFC:tä pitämään Anton Kuivanen UFC:n riveissä ja toisen kamppanjan tehtävänä oli saada Tom Niinimäki UFC:hen. Ensin mainittu ei tunnetusti onnistunut, eikä jälkinmainenkään ainakaan vielä ole hedelmää kantanut. Idea on kuitenkin erinomainen, siispä varastan sen, joskin hieman eri suuntaan suunnattuna.

Eli #GetGlenn. Miehemme thaimaassa, Glenn Sparv, on tehnyt sen, mistä kaltaiseni nettisenseit on pitkin foorumeita parkunut: Muuttanut ulkomaille reenaamaan. Ongelma on se, että matsit tuntuvat edelleen olevan kotimaassa, jolloin työmatkat muuttuvat kohtuuttoman pitkiksi.. Ehkä suomalainen MMA-kansa voisi tämän suhteen auttaa Gleniä. Toimikaa siis seuraavasti:

1. Mene twitteriin.
2. Kirjoita twiitti vaikka jommallekummalle seuraavista:  @ONEFCMMA tai @TheFightLeague
3. Sisällytä twiittiin seuraavat: #GetGlenn, @GlennSparv ja Näppärä mainospuhe.

Kymmenen vapaaotteluvaatimusta syksylle 2013

1. Tuomas Simola Finnish Openeihin:
Ihan oikeesti nyt vähä meriittejä puheiden tueksi.

2. Vaidas Valancius Cagen titteliotteluun:
 Kaveri voittanu hallitsevan mestarin eikä silti ole saanut mahdollisuutta mestaruusvyöhön!

3. Jerry Kvarnströmille Jerry Cotton takas:
Alamäki selkeästii alkoi kun lähti kikkailemaan sisääntulomusiikeilla.

4. Lisää raskasta:
Amtööri tai ammattilais, aivan sama kunhan saadaan lisää raskaansarjan ottelijoita ja otteluita.

5. Rujo vs. Sauli @ Turku Fight V:
Täysin utopistinen ajatus, mutta saahan sitä haaveilla <3

6. Linhares vs. Minowa:
Mitään järkevää syytä, mutta Minowa on äijä ja ois kiva nähä hänet Suomessa.

7. Niinimäki UFC:hen:
Tosin vasta Cage 24:n jälkeen. Itsekkäästi haluan nähdä Tompan vielä kerran kotiyleisön edessä.

8. Kankaanpäälle matsi Suomeen:
Sopimukset ei estä sitä joten miksei hän ottelisi myös kotiyleisön edessä?

9. Janne Rantanen vs. Jaakko Dahlbacka:
Kaks pikahälytyksiin tottunutta asenteellista herraa ois hianoa nähdä vastatusten.

10. Turnaus:
Iha sama minkä painonen tai minkä mallinen sillä let's face it: turnaukset on siistei.