Tuomarointia

Kun lähipiirissä on eri lajien tuomareita niin ajattelin kerätä kokoon hieman erilaisia tuomarivideoita kamppailu-urheilun maailmasta.

Aloitetaan parilla esimerkillä siitä miten käy jos ei kunnioita tuomaria.

Tapahtuma oli nimeltään Monday Night Raw vuodesta ei ole tietoa. Tapahtuman konseptina oli "tule paikalle ja imottaudu". Ottelijat siis saapuivat paikalle, pistivät nimen paperiin ja nousivat kehään. Ottelijat saattoivat olla  mitä tahansa taviksista linnakundien kautta kamppailu-urheilijoihin. Tuomaria piti, tai ainakin kannatti, silti kunnioittaa.

Tämä video on Briteistä. Sielläpäin kannattaa ainakin muistaa "+1" sääntö mikäli lähtee epäkunnioittamaan tuomaria nyrkkeilykehässä.

Joskus on vaikea tosin kunnioittaa sitä tuomaria. Katsokaa vaikka video Rogerio da Silvan ja Eric Venuttin kohtaamisesta vuodelta 1996.

Voisi kuvitella että tuomarointi olisi merkittävästi parantunut noista ajoista, mutta Cecil Peoples kertoo muuta...

Tuomarin kannattaa myös miettiä asemaansa. Vaikkakin Gilbert Yvel toimi ehdottoman väärin, niin ei Maununkaan asema managerina, promoottorina ja tuomarina ollut ihan optimi.

Hauska sinänsä että tuosta valitettavasta välikohtuksesta seurasi paljon hyvääkin: tuo oli alkusysäys vapaaotteluliiton perustamiselle.

Tuomarin kannattaa miettiä myös fyysistä asemaansa.

Joskus tuomarit joutuvat myös vähintäänkin hämmentäviin tilanteisiin.

Ennen loppukevennystä haluaisin selventää että itse kunnioitan suuresti tuomaritoimintaa urheilulajista riippumatta.

Loppuun viellä kunnianosoitus kehän vaativimmalle duunille.

After fight

"Voitte kumartaa ja syödä paskaa" "Simola veikö kissa kielen! voisit jatkossakin pitää turpasi kiinni" "Säälittävää sakkia"

Ihania nuo Amirkhanin naiset. Makwan siis voitti ja Simola hävis! End of story. Paikalla olleiden mukaan  matsi oli ollut hyvinkin varovainen ja Makwan oli lopulta voittanut pistein 2-0. Toisin sanoen liika uhoaminen ja sen tuomat paineet synnyttivät varovaisen matsin, johon tuskin kukaan oikeasti on tyytyväinen. Paitsi tietty Amirkhanin äärifanit. Alun sitaatit ovat siis heiltä alle kaksi tuntia kohuottelun jälkeen. 

  Kuka loppupeleissä voitti? Makwan tietenkin paperilla, mutta Simolan maskin riisuminen ja sympaattinen anteeksipyynnön tapainen toi kyllä sympatiapisteet hänelle. Mut joo, nyt voin hyvillä mielin toivottaa hyvää jatkoa molemmille. 

Tässä viellä Simolan ottelun jälkeiset sanomiset. Vähän eri kaveri, kuin mitä normaalisti totuttu näkemään ja kuulemaan.

Kuukauden kotimainen: Elokuu 2013

Käsittämättömän kesätauon loputtua alkavat kotimaiset urhot pikkuhiljaa palaamaan areenoille. Kotimaisen sesongin aloittavat Team East Frontin taistelijat Jani Ridasmaa ja Miikka Kauppinen retkellään Venäjälle 4. elokuuta. Tapahtumasyksyn taas aloittaa StandUpWar 4 Tampereella 24.8.

Outo-Matin valinta kuukauden mielenkiintoisimmaksi otteluksi on

Saku Heikkola vs. Antti Kästämä

 StandUpWar 4
 24.8  Hervannan vapaa-aika keskus, Tampere.

Isojen poikien kohtaamisia Suomessa ei nähdä liikaa, eika varsinkaan suomalaisten välisiä. StandUpWar tekee meille siis palveluksen tarjomalla tämän mielenkiintoisen kevyen raskaansarjan koitoksen. Mielenkiintoisen otteluparista mielestäni tekee se, että molemmilla on uran kannalta suuri tarve voittaa, mutta eri syistä. Kästämä on uraansa aloitteleva ottelija, jolle on maalailtu loistavaa tulevaisuuttaa ja tappio tekisi ruman merkin puhtaasti alkaneeseen uraan. Heikkola taas on recordiaan parempi ottelija, joka kaipaa voittoa todistaakseen sen yleisölle ja keittiöpsykologialla pähkäiltynä kenties myös itselleen. Toinen erinomainen asia tässä ottelussa on sen tuoma elo ylvääseen, mutta kuolemaisillaan olevaan kevyeen raskaaseensarjaan - ottelun ansiosta väistetään ainakin hetkellisesti raskaansarjan kohtalo ja annetaan lisää toivoa ja esimerkkiä muille ottelijoille.

SoMe voimaa!

Toimittaja Mesikämmen on mainiossa Puolueeton kulma -blogissaan lanseerannut kaksi Twitter-kamppanjaa suomalaisten vapaaottelijoiden puolesta. Ensimäisessa oli tarkoitus painostaa UFC:tä pitämään Anton Kuivanen UFC:n riveissä ja toisen kamppanjan tehtävänä oli saada Tom Niinimäki UFC:hen. Ensin mainittu ei tunnetusti onnistunut, eikä jälkinmainenkään ainakaan vielä ole hedelmää kantanut. Idea on kuitenkin erinomainen, siispä varastan sen, joskin hieman eri suuntaan suunnattuna.

Eli #GetGlenn. Miehemme thaimaassa, Glenn Sparv, on tehnyt sen, mistä kaltaiseni nettisenseit on pitkin foorumeita parkunut: Muuttanut ulkomaille reenaamaan. Ongelma on se, että matsit tuntuvat edelleen olevan kotimaassa, jolloin työmatkat muuttuvat kohtuuttoman pitkiksi.. Ehkä suomalainen MMA-kansa voisi tämän suhteen auttaa Gleniä. Toimikaa siis seuraavasti:

1. Mene twitteriin.
2. Kirjoita twiitti vaikka jommallekummalle seuraavista:  @ONEFCMMA tai @TheFightLeague
3. Sisällytä twiittiin seuraavat: #GetGlenn, @GlennSparv ja Näppärä mainospuhe.

Kymmenen vapaaotteluvaatimusta syksylle 2013

1. Tuomas Simola Finnish Openeihin:
Ihan oikeesti nyt vähä meriittejä puheiden tueksi.

2. Vaidas Valancius Cagen titteliotteluun:
 Kaveri voittanu hallitsevan mestarin eikä silti ole saanut mahdollisuutta mestaruusvyöhön!

3. Jerry Kvarnströmille Jerry Cotton takas:
Alamäki selkeästii alkoi kun lähti kikkailemaan sisääntulomusiikeilla.

4. Lisää raskasta:
Amtööri tai ammattilais, aivan sama kunhan saadaan lisää raskaansarjan ottelijoita ja otteluita.

5. Rujo vs. Sauli @ Turku Fight V:
Täysin utopistinen ajatus, mutta saahan sitä haaveilla <3

6. Linhares vs. Minowa:
Mitään järkevää syytä, mutta Minowa on äijä ja ois kiva nähä hänet Suomessa.

7. Niinimäki UFC:hen:
Tosin vasta Cage 24:n jälkeen. Itsekkäästi haluan nähdä Tompan vielä kerran kotiyleisön edessä.

8. Kankaanpäälle matsi Suomeen:
Sopimukset ei estä sitä joten miksei hän ottelisi myös kotiyleisön edessä?

9. Janne Rantanen vs. Jaakko Dahlbacka:
Kaks pikahälytyksiin tottunutta asenteellista herraa ois hianoa nähdä vastatusten.

10. Turnaus:
Iha sama minkä painonen tai minkä mallinen sillä let's face it: turnaukset on siistei.

Vapaaottelijat saa kaikki kuumat böönät!

Faktahan se on että vapaoottelijat vetoaa kaikenmaailman erottisiin naisiin. Seuraavaksi pari esimerkkiä maailmalta ja meiltä. Aloitetaan Briteistä

Vapaaottelija Alex Reid ja glamourmalli Jordan

Siirrytään Jenkkeihin! Siellä MMA ja rakasteluleffaojen tähdet soppii yhteen!

Kaksi legendaa: Tito Ortiz ja Jenna  Jameson

ja sama kaava jatkuu...

Vapaaottelija War Machine ja näyttelijätär Christy Mack

Viimeisenä sitten SUOMI!!!

(Tähän vähän rumpujen pärinää)

Suomalaisen vapaaottelun pioneeri Tony "Viikinki" Halme ja Glamour-Tuksu!

Teinipojan ekakerta.

2002 oli mun eka kerta. Se tapahtui Turku fight 1 - Victory or Hell tapahtumassa. Silloin mä näin ensimäisen kerran vapaaottelua, tai siis ULTIMATE FIGHTINGIÄ!

Huom. Takasivun muistiinpanot ekan ottelun vammoista! Hurjaa!

Hirveästi en tapahtumasta muista. Eka matsi peruuntui ainakin. Tokassa matsissa Antti Nurmen silmäkulma aukesi ekassa erässä. Toisin kuin nykyään silloin vedettiin rullallinen teippiä pään ympärille ja matsi jatkui. Antti voitti ottelun loppulta pisteillä. Meni jokunen matsi ja ilmoitettiin, että Rintalalla oli ranne murtunut ensimmäisen ottelun ekassa erässä. Suurimmasta osasta otteluista en muista muuta kuin että kaikki viihty lähetyssaarnaajassa ja jotain nuorta Tom nimistä potkunyrkkeilijää hehkutettiin kovasti hänen tallustaessa kehään. Jossain välissä myös kaks liigakiekkoilijaa sopi shoot fighting -ottelun seuraavaan iltamaan. Illan toiseksi viimeisessä matsissa oli luvassa nyrkkeilyä, oikeen kunnon freak show -nyrkkeilyä. Ottelijoista toinen oli joku bodari ja toinen kokenu pyöreämahainen amatöörinyrkkeilijä. Tuomarina toimi itse Viikinki! Alkuun nyrkkeilijä vei matsia, mutta onnistuneen lyönnin jälkeen oli voimamies jopa niskan päällä. Tony Halme julisti ottelun lopulta tasapeliksi. Pääottelussa ei ollut epäilystäkään kuka on Turun kuningas. Erkan perässä kehän laidalle marssi varmaan kaikki Turun vapaaottelijat ja Erkka myös lopetti ottelun jossain 20 sekunnissa lyömällä.

Järjestäjänä mystinen Finnish NHB Organization.

On hauska kattella tuota ottelukorttia näin 11 vuoden jälkeen. Moni ottelija on vaipunut unholaan, mutta moni on myös edelleen kuvioissa jollain asteella mukana. Silmäkulman loukannut Antti Nurmi on nykyään varsin hyvin esillä erilaisilla kahvakuulajumpilla ja muilla oheisreeneillä sekä Defendo Alliance -itsepuolustussysteemin tiimoilta. Nuori Tom on tietysti Tom Niinimäki, jonka nyt ei pitäis esittelyjä kaivata. Hauska huomata, että Tompan vastustajana ollut Ville Honkanen on nykyjään Niinimäen seurakaveri Finnfighters' gymillä. Mukana myös Arttu Nyman, joka on myös vahva hahmo FFG:llä. Pääottelun ottelijat ovat molemmat aika legendaarisessa maineessaa, tosin eri syistä. Erkka Sahlsrtöm oli tuon ajan kovimpia kotimaisia, nykyisin hän toimii ainakin valmentajana FFG:llä ja Fight for Gloryn promoottorina. Toni Stenman tuli taas tunnetuksi surkuhupaisan ja kulttimaineen saaneen "vapaaotteluseura" Wihte Warriors Waasan puuhamiehenä. Mainittakoot vielä, että ottelukortilla esiintynyt Farid Latipov otteli kahdeksan vuotta myöhemmin Botnia Punishment Fight Night 2:ssa amatööriottelun.
    Nostalgiset fiilikset tulee tuosta illasta - aina jatkopaikkaa myöden, johon teinipoika ei tietenkään päässyt. Syystä tai toisesta nuo ottelut ei löydy Sherdogin tietokannasta enkä itsekkään muista kuin kahden matsin tulokset. Tapahtumasta piti ilmeisesti tulla vuotuinen "Turku vs. muu Suomi" -iltama, mutta näin ei käynyt. Myöhemmin sitten ilmesesti eri tahot aloittivat samalla nimella pyörivän promootion, joka syksyllä sitten aikoo tuoda lisää nostalgiaa vaparikansalle järjestämällä oikean NHB matsin viidenteen tapahtumaansa.